17.12.2018 Uusia tuloksia hankkeelta

Lepakot ovat jännittävä ja mielenkiintoinen lajiryhmä, jolla on suhteellisen monimutkaiset elintavat. Elinalueikseen lepakot valitsevat paikkoja, joilla on runsaasti hyönteisravintoa, suojaa poikasten synnyttämistä varten ja mahdollisuus häiriöttömään talvehtimiseen. Kaikki lepakkolajit muuttavat kesä- ja talvehtimispaikkojen välillä, mutta muuttomatkan pituus vaihtelee melko paljon eri lajeilla.

Kaikki lepakkolajit ovat rauhoitettuja ja monet niistä uhanalaisia ihmispaineesta johtuen. Jotkut lajeista mainitaan kansallisissa Punaisissa kirjoissa ja osa myös Euroopan Unionin luontodirektiivissä, mikä tekee niistä erityisen suojeltuja. On siis tärkeää oppia tuntemaan lepakoiden elintavat paremmin, jotta voimme turvata niiden säilymisen.

Ilmastonmuutoksen havainnoinnissa lepakoita voidaan käyttää indikaattoreina. Mitä lämpimämpi ilmasto alueella on, sitä enemmän lämmöstä nauttivia eläimiä siellä esiintyy. Tämän hetkisten tietojen mukaan Ruotsissa esiintyy 19 eri lepakkolajia, mutta Västerbottenin alueella vain yhdeksän. Ilmaston lämpenemisen myötä lajien määrä tulee todennäköisesti lisääntymään Suomen ja Ruotsin pohjoisemmissa osissa. Jo nyt joitain eteläisiä lajeja on levinnyt kohti pohjoista.

Lepakoiden esiintymisen avulla saamme tietoa siitä, kuinka erilaiset järjestelmät luonnossa toimivat, miten tärkeitä tietyt elinympäristöt ovat ja kuinka ne ovat yhteydessä toisiinsa. Kvarken Flada -hankkeessa selvitämme tätä tarkastelemalla rannikon eri alueita Suomessa ja Ruotsissa. Otamme selvää, mitä lajeja valituilla alueilla esiintyy, kuinka ne käyttäytyvät ja onko esiintyminen ympärivuotista vai kausikohtaista. Vertaamme lepakoiden aktiivisuutta fladojen sisä- ja ulko-osien välillä sekä saariston eri alueiden merkitystä eri lepakkolajeille. Laskemme myös yksilömäärät. Radiolähettimien avulla tutkimme lepakoiden kausikohtaista muuttoa Merenkurkun yli Suomen ja Ruotsin välillä sekä rannikkoa myötäilevää reittiä pitkin.

Aiempien tutkimusten kautta tiedämme, että topografia, mikroilmasto ja hyönteisten esiintyminen ohjaavat lepakoiden liikkumista. Nämä tiedot huomioiden olemme valinneet tutkimuskohteiksi alueita, joilla rannikolla liikkuvien lepakoiden havaitseminen on todennäköistä. Hankkeeseen valittujen fladojen lämpötiloja seurataan keväästä syksyyn ja niiden hyönteisesiintymiä tutkitaan sekä maalle että veteen sijoitetuilla pyydyksillä. Lepakkotutkimukseen käytetään automaattisia lepakkodetektoreita, jotka nauhoittavat fladan läheisyydessä liikkuvien lepakoiden ääniä.

Lepakko- ja hyönteiskartoitukset toteutetaan kesinä 2017-2019. Kerätty aineisto käydään läpi ja analysoidaan talvella. Tavoitteena on saada aineisto valmiiksi vuoteen 2020 mennessä.

Pikkulepakko

Pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) on yksi Euroopan pienimmistä lepakkolajeista painaen vain noin 10 grammaa. Viime vuosina laji on levinnyt Ruotsin ja Suomen pohjoisempiin osiin. Pienestä koostaan huolimatta laji vaeltaa pitkiä matkoja etelään syksyllä ja pohjoiseen keväällä, aivan muuttolintujen tapaan. Rengastettujen yksilöiden avulla on pystytty varmistamaan jopa 2000 kilometrin muuttovaelluksia. Kirjallisuuden mukaan ainoastaan naaraat vaeltavat näin kauas pohjoiseen, kun taas koiraat pysyttelevät etelämpänä.