Vedenalaista kasvillisuutta laittaa harvoin merkille. Pinnan läpi puskee ruokoa ja kaislaa, kun taas pinnan alta voi hahmottaa erilaisia vitoja ja ärviöitä. Veden pinnalle yltävän kasvillisuuden määrä saattaa vaikuttaa vähäiseltä, mutta pohjalla voi kohdata viidakon kaltaisen maiseman. Pienet ja suuret näkinpartaiset peittävät laajoja alueita, kun taas ärviät ja vidat muodostavat reheviä yhteisöjä. Siellä, missä näkyvyys on hyvä ja auringonvalo ongelmitta läpäisee veden pohjaan saakka, viihtyvät kasvitkin. Aivan kuten maakasvit, tarvitsevat vesikasvitkin valoa fotosynteesiin. Kasvien kasvu ja selviytyminen ovat suoraan yhteydessä veden läpäisevän valon määrään. Veden ollessa sameaa kasvien on hankalampi menestyä.

Vesistön kasvillisuudella on suuri merkitys eliöille. Se tarjoaa suojaa saalistajilta ja luo tärkeitä elinympäristöjä monille eläimille. Keväällä ahven laskee mätinauhansa talven aikana kaatuneeseen ruovikkoon ja hauki piiloutuu mielellään sen sekaan. Myöhemmin kesällä kasvit tarjoavat piilopaikkoja kalanpoikasille ja suuremmillekin kaloille. Kasvit muodostavat elintärkeitä ympäristöjä pienille selkärangattomille eläimille, jotka puolestaan toimivat ravintona muille eläimille.

Myös ihminen hyötyy runsaasta vesikasvillisuudesta, sillä kasvit sitovat ravinteita vedestä ja vakauttavat pehmeää pohjaa juurillaan. Jotkin lajit, kuten punanäkinparta (Chara tomentosa), ovat indikaattorilajeja ja antavat arvokasta tietoa ympäristön tilasta.

Kvarken Flada -hankkeen kasvillisuuskartoituksissa selvitettiin lajien pohjan peittävyyttä. Snorklaaja inventoi 0,50m x 0,50m kokoisia alueita pohjalta. Tarkoituksena oli määrittää alueen lajisto ja kuinka paljon eri lajit prosentuaalisesti peittivät pohjaa. Koska snorklaaja näkee vain joitakin metrejä ympärilleen, on hänen vaikea hahmottaa, kuinka paljon pohjakasvillisuutta koko vesialueelta löytyy. Tämä tieto saadaan kuitenkin toisenlaisella menetelmällä, kuvauskopteria käyttäen. Kopteria lennätettiin yleisesti noin 50 metrin korkeudella. Alueen valokuvaamiseen käytettiin Pix4D -ohjelmaa, joka automaattisesti ottaa valokuvia tietyin välein ennakkoon suunnitellulta reitiltä. Kuvia tulee paljon ja ne menevät päällekkäin, mikä tuottaa erittäin tarkkoja ilmakuvia, kun kuvat yhdistetään toisiinsa. Fladojen vedet ovat suhteellisen kirkkaita, minkä vuoksi ilmakuvista voi nähdä millä laajuudella kasvit peittävät pohjaa. Kun snorklaajan saama lajitieto yhdistetään ilmakuviin, pystymme arvioimaan tietyille lajeille peittävyyksiä koko fladan mittakaavassa. Näitä tietoja vertaamme myöhemmin muun muassa kalatiheyksiin.