Kvarken Flada – Lyhyt tiivistelmä hankkeen kolmannesta vuodesta, 2019

Johdanto

Kvarken Flada projektin kolmannen ja viimeisen vuoden aikana on kenttäkartoituksia tehty vähemmissä määrin kuin edellisinä vuosina. Sen sijaan on keskitytty restaurointi kohteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen kuin myös kerätyn datan analysointiin ja loppuraporttien kirjoittamiseen.

Kenttäkartoitukset 2019

Viimeisen kenttäkauden aikana olemme tehneet kenttäkartoituksia 15 eri fladassa (verrattuna 54 fladdan 2017 ja 39 fladaan vuonna 2018). Olemme jatkaneet lepakkojen tutkimista lepakkodetektorien avulla toukokuusta lokakuuhun samoissa kymmenessä fladassa kuin viime vuonnakin. Lepakkojen syysvaellusta on myös tutkittu samaan tyyliin kuin ennenkin radiolähettimillä ja vastaanottimilla. Olemme myös tutkineet veden lämpötiloja maaliskuusta syyskuuhun neljässä eri fladassa, joissa kartoitettiin myös mäti ja kalanpoikaiset toukokuussa. Nämä neljä fladaa on tutkittu myös 2017 ja 2018 ja ajatuksena on verrata eroja vuosien välillä. Myös vedenalaiskasvillisuutta on tutkittu yhdeksässä fladassa ja nämä ovat samoja fldoja kuin 2017 ja 2018 ja tässäkin tapauksessa ajatuksena on verrata vuodenvälisiä vaihteluita.

Fladojen restaurointi ja muut ympäristöä parantavat toimenpiteet

Projektin viimeisen vuoden aikana olemme toteuttaneet viisi eri restaurointi toimenpidettä rannikolla ja viimeisin kuudes restaurointi tullaan tekemään lähipäivinä. Olemme restauroineet Ruotsin ensimmäisen fladakynnyksen, rennalistaneet kaksi puroa ja vaihtaneet kaksi tierumpua fladaympäristöissä. Lue lisää restauroinneista välilehdeltä "ennalistaminen".

Kolmivuotisen projektin tulokset

Projektin aikana olemme keränneet suuria määriä dataa. Olemme poranneet satoja reikiä jäähän (lämpötilaa mitataksemme 200 loggerilla), snorklanneet kymmeniä kilometrejä (vedenalaiskasvillisuutta kartoittaaksemme), käyneet läpi tuhansia kalanpoikais ja hyönteisnäytteitä, nauhoittaneet kymmeniätuhansia lepakkoääniä, merkanneet kymmeniä lepakkoja radiolähettimillä ja pian totettaneet 6 restaurointitoimenpidettä rannikolla. Yhdessä me projektityöntekijät, kenttätyöntekijät, gradulaiset ja konsultit molemmilta puolilta merenkurkkua olemme muuttaneet näytteiden sisällön luvuiksi kuukausien työllä. Nyt viimein pääsevät projektin tutkijat tekemään analyyseja ja paljastamaan uutta jännittävää tietoa kuroutuneista merenlahdista meidän yhteisessä loppuseminaarissa Vaasassa 19 marraskuuta. Kaikki tulokset julkaistaan myös loppuraporteissa lähikuukausien aikana.

Kvarken Flada – Lyhyt tiivistelmä hankkeen toisesta vuodesta, 2018

Johdanto

Suuri osa työajasta Kvarken Flada -hankkeessa kuluu maastossa luontokartoituksia tehden. Datan kerääminen on tärkeää, jotta myöhemmin voimme analysoida tiedot ja tunnistaa muun muassa kalanpoikastuotannolle ja monimuotoisuudelle tärkeimmät fladatyypit. Maastokauden 2018 aikana tutkimme yhteensä 39 fladaa, joista 18 oli samoja kuin viime vuonna. Tämä siksi, että seuraamme myös vuosittaista vaihtelua muun muassa lämpötiloissa, kalanpoikastuotannossa ja hyönteistuotannossa. Kenttäkauden aikana tutkimme tarkemmin kuinka flada-ekosysteemi toimii. Seurasimme kolmipiikkien määrää fladoissa samaan aikaan kun ahvenenpoikaset kuoriutuivat. Kolmipiikin esiintyminen voi vaikuttaa negatiivisesti ahvenenpoikasiin, ne kun ovat kuoriutuessaan juuri sopivan kokoisia suupaloja kolmipiikeille (Lue lisää kolmipiikkitutkimuksesta). Seurasimme myös ahvenen poikaspopulaation kehitystä paineaaltomenetelmällä ja poikasten ulosvaellusta fladoista verkon avulla.

Monet tutkituista fladoista ovat tavalla tai toisella ihmisvaikutuksen alaisia. Yksi hankkeen tavoitteista on selvittää, kuinka suuri vaikutus eri ihmistoiminnoilla on fladoihin ja miten ihmisen muuttamat fladat voitaisiin entisöidä. Siksi projektissa testataan eri ennallistamistapoja ja tehdään entisöintitoimenpiteitä fladoissa. Tällä hetkellä suunnittelemme tulevia ennallistamishankkeita. Tarkoitus on toteuttaa toimenpiteet sekä Suomessa että Ruotsissa vuoden 2019 aikana.

Kenttäkartoitukset 2018

Lämpötilamittaukset

Maaliskuun lopussa veimme yhteensä 39 fladaan ja niiden ulkopuolelle lämpömittareita jäiden alle vertaillaksemme paljonko nopeammin vesi lämpenee fladoissa verrattuna meriveteen. Lämpötilalla on suuri merkitys hauen ja ahvenen lisääntymiselle, sillä nämä lajit hakeutuvat keväällä lämpimiin vesiin kutemaan. Lämpimässä ja suojaisessa ympäristössä on poikasten hyvä kasvaa isommiksi. Lämpömittarit mittasivat veden lämpötilaa joka toinen tunti maaliskuun lopulta syyskuun loppuun asti.

Mäti-, kalanpoikas- ja kolmipiikkikartoitukset

Ahvenen mätikartoitus tehtiin tänä vuonna 14 eri fladassa, joista neljä oli samoja kuin vuosi sitten. Kun poikaset alkoivat kuoriutumaan, aloitimme ahven- ja hauenpoikaspyynnit 29 eri fladassa. Kävimme niistä jokaisessa pyydystämässä poikasia 2-3 kertaa noin kolmen viikon aikana. Kartoitukset tehtiin samalla tavalla kuin viime vuonna. Ahvenet haavittiin menetelmällä, jossa poikashaavi ajetaan fladan keskiosaan kauko-ohjattavalla mikroveneellä, minkä jälkeen haavi vedetään veteen ja rantaa kohti. Hauenpoikaset puolestaan pyydystettiin toisenlaisella haavilla. Pyydystys tapahtui kahlaamalla rantakaislikon tai -ruovikon katveessa ja nostamalla haavi ylös kasvillisuuden keskeltä 30 kertaa 100 metrin matkalla.

Samaan aikaan kun poikasia kartoitettiin, pyydystimme kolmipiikkejä samoista fladoista rapumertojen avulla. Kolmipiikkikartoitukset tehtiin jokaiselle fladalle kahteen kertaan neljän viikon aikana. Iltapäivisin vietiin kymmenen mertaa fladan sisäpuolelle ja kolme ulkopuolelle. Vedenalaiskasvillisuus ja pohjanlaatu kartoitettiin mertojen ympäriltä. Seuraavana aamuna merrat haettiin rantaan ja saalis käytiin läpi. Piikkikalat mitattiin ja säästettiin, muut lajit mitattiin ja päästettiin vapaaksi.

Maastokaudelta kertyi 400 kalanpoikasnäytettä talven aikana läpikäytäväksi. Kaikki kalanpoikaset määritetään lajilleen tai suvulleen, mitataan ja lasketaan. Piikkikalanäytteet säästettiin Uumajan yliopiston opiskelijalle. Hän tekee keväällä opinnäytetyönsä piikkikalojen mahalaukun sisällöstä nähdäkseen ovatko ne todellakin syöneet ahvenenpoikasia.

Tänä vuonna poikasia pyydettiin Ruotsin puolella myös jokisuistoista, jotta saataisiin vertailuarvo siitä, paljonko fladat tuottavat poikasia jokisuistoihin verrattuna.

Kalanpoikaspopulaation kehitys

Mitä tapahtuu kalanpoikasten kuoriutumisen jälkeen? Kaloille on tavallista, että suuri osa poikasista kuolee varhaisessa vaiheessa elämää. Vain harva selviytyy aikuisikään. Kuoriutuneet poikaset joutuvat taistelemaan eläinplanktonista muiden poikasten kesken ja osa katoaa isompien kalojen kitaan. Osa kuitenkin selviytyy kesän yli fladassa ja vaeltaa ulos mereen muun muassa paremman ravinnon perässä.

Hankkeessa tutkimme poikaspopulaation kehitystä Ruotsin puolella niin kutsutulla paineaaltomenetelmällä. Pienellä räjähdyspanoksella tuotetaan paineaalto veden alla. Aalto tainnuttaa pienet kalat 2-4 metrin säteellä. Pintaan nousseet kalat kerätään haavilla ja snorklaten, määritetään lajilleen ja mitataan. Suomen puolella tutkimme milloin poikaset aloittavat ulosvaelluksen fladoista.

Hyönteis- ja lepakkokartoitukset

Kuten viime vuonna, veimme jälleen toukokuun alussa kymmenelle fladalle hyönteispyydyksiä ja lepakkodetektoreita. Detektoreita oli sekä fladoissa että niiden ulkopuolella. Detektorien patterit latautuivat aurinkoenergian avulla ja mikrofonia käytettiin lepakoiden äänten nauhoittamiseen. Ääni tallentui automaattisesti detektorin muistikortille. Jokaisessa fladassa oli kolme hyönteispyydystä, joita tyhjennettiin kerran viikossa toukokuusta syyskuun loppuun. Yksi pyydyksistä oli niin kutsuttu Malaise-pyydys, joka pyytää maalla lentäviä hyönteisiä. Kaksi muuta pyydystä olivat kuoriutumispyydyksiä, joita pidettiin veden pinnalla keräämässä vedessä kuoriutuvia hyönteisiä. Hyönteisiä pyydettiin, jotta saisimme tietää korreloiko lepakoiden määrä kesän aikana hyönteisten määrän kanssa.

Maastokauden jäljiltä tuhannet nauhoitukset ja sadat hyönteisnäytteet odottavat analysointia. Nämä analyysit tehdään hankkeen viimeisen vuoden aikana. Tarkoituksena on tutkia ovatko fladat tärkeitä saalistusalueita lepakoille ja mitä lepakkolajeja Merenkurkun alueella esiintyy.

Pyydystimme lepakoita Suomen puolella ja merkitsimme niitä radiolähettimillä. Ruotsin puolelle pystytettiin pitkin rannikkoa radiovastaanottimia rekisteröimään ohi lentävät radiolähettimillä varustetut lepakot. Toiveenamme on oppia lisää lepakkojen vaellusreiteistä.

Vedenalaiskartoitukset snorklaten ja kuvauskopterilla

Vedenalaiskasvillisuutta tutkittiin 30 fladassa heinä-elokuussa. Jokaiseen niistä tehtiin keskimäärin 70 snorklauspistettä, joissa määritettiin kasvien ja levien kokonaispeittävyyttä 50x50cm kartoitusruudulla. Fladat myös kuvattiin ilmasta käsin. Ilmakuvat yhdistetään snorklaustietojen kanssa, jolloin saamme muun muassa tietoa siitä, mitkä lajit hallitsevat kullakin alueella. Vedenalaiskasvit muodostavat tärkeitä elinympäristöjä kaloille ja muille eläimille sekä tarjoavat niille ravintoa. Osa kasveista kertoo hyvästä vedenlaadusta. Kartoituksissa löytyi myös uhanalaisia lajeja.

Suomen ja Ruotsin välinen yhteistyö

Koska kaikkia kartoituksia tehtiin niin Pohjanmaalla kuin Västerbottenissa ja kerätty materiaali analysoidaan yhdessä, on tärkeää, että menetelmät ovat yhtenäiset. Tämän kenttäkauden aikana teimme paljon samoja kartoituksia kuin viime vuonna, eikä siten ollut yhtä suurta tarvetta menetelmien yhtenäistämiseen kuin vuosi sitten. Kokoustimme kuitenkin yhdessä siitä miten kolmipiikkitutkimus tehtäisiin käytännössä ja osallistuimme myös vedenalaiskasvillisuuskurssille parantaaksemme keräämämme datan laatua.

Kvarken Flada – Lyhyt tiivistelmä hankkeen ensimmäisestä vuodesta, 2017

Johdanto  

.

Maastokartoitukset 2017

Lämpötilamittaukset

Maaliskuun lopulla sijoitimme lämpömittareita jään alle jokaiseen fladaan ja niiden ulkopuolelle. Lämpötilamittausten avulla saamme selville, kuinka paljon nopeammin matalat kuroutuneet merenlahdet lämpenevät verrattuna mereen. Veden lämpötilalla on suuri merkitys ahvenelle ja hauelle. Ne etsivät keväällä lämpimiä vesiä joihin kutea ja joissa poikasilla on suojaisat ja lämpimät olosuhteet kasvaa. Mittarit olivat vedessä maaliskuun lopusta lokakuun alkuun, jona aikana ne rekisteröivät lämpötilan joka toinen tunti.

Kalavaellus-, mäti- ja kalanpoikaskartoitukset

Huhti-toukokuun vaihteessa tutkittiin ahvenen ja hauen kutuvaellusta yhteensä viidessä fladassa.

Kudun jälkeen kartoitettiin ahvenen mätiä 19 fladassa. Ahvenen ja hauen poikasia pyydettiin niiden kuoriuduttua 52 fladassa 2-3 kertaa kolmen viikon aikana, jotta näytteenotto osuisi oikeaan hetkeen. Kevään myöhästyminen niin Ruotsissa kuin Suomessakin vaikeutti oikean ajankohdan löytämistä kalanpoikaskartoituksille (Lue lisää kalanpoikaskartoituksista). 

Kartoitukset tuottivat noin 700 kalanpoikasnäytettä, joita käydään läpi syksyn ja talven aikana. Kalanpoikaset määritetään lajilleen, lasketaan ja mitataan. Kalanpoikasten koko vaihtelee noin 4-20 millimetrin välillä lajista ja näytteenottoviikosta riippuen. Näytteistä löytyy muun muassa haukea, ahventa, särkikaloja, mateita, siikaa, muikkuja, silakoita, kuoretta, piikkikaloja, tokkoja sekä simppuja.

Lepakko- ja hyönteiskartoitukset

Toukokuun alussa veimme maastoon hyönteispyydyksiä ja lepakkodetektoreja yhteensä kymmeneen fladaan. Detektorit nauhoittivat lepakoiden ääntä mikrofonilla ja nauhoitteet tallentuivat automaattisesti muistikortille. Patterit latautuivat aurinkoenergialla. Jokaiselle fladalle vietiin kolme hyönteispyydystä, joita tyhjennettiin viikoittain toukokuusta syyskuun loppuun. Yksi pyydyksistä oli niin kutsuttu Malaise-pyydys, joka pyytää maalla lentäviä hyönteisiä. Kaksi muuta pyydystä olivat kuoriutumispyydyksiä, joita pidettiin veden pinnalla keräämässä vedessä kuoriutuvia hyönteisiä. Hyönteisiä pyydettiin, jotta saisimme tietää, korreloiko lepakoiden määrä kesän aikana hyönteisten määrän kanssa. Maastokaudelta kertyi satoja ellei tuhansia tunteja nauhoitettua ääntä sekä 600 hyönteisnäytettä. Keväällä ja syksyllä myös pyydettiin ja merkittiin lepakoita.

Vedenalaiskartoitukset snorklaten ja kuvauskopterilla

Vedenalaiskasvillisuutta tutkittiin 52 fladassa heinä-elokuussa. Jokaiseen fladaan tehtiin keskimäärin 70 snorklauspistettä, joissa määritettiin kasvien ja levien kokonaispeittävyyttä 50x50cm kartoitusruudulla. Fladat myös kuvattiin ilmasta käsin (Lue lisää kasvillisuuskartoituksista). Ilmakuvat yhdistetään snorklaustietojen kanssa, jolloin saamme tietoa muun muassa siitä, mitkä lajit hallitsevat kullakin alueella. Vedenalaiskasvit muodostavat tärkeitä elinympäristöjä kaloille ja muille eläimille sekä tarjoavat niille ravintoa. Osa kasveista kertoo hyvästä vedenlaadusta. Kartoituksissa löytyi myös uhanalaisia lajeja.

Suomen ja Ruotsin välinen yhteistyö

Koska kaikkia kartoituksia tehtiin niin Pohjanmaalla kuin Västerbottenissa ja kerätty materiaali analysoidaan yhdessä, on tärkeää, että menetelmät ovat yhtenäiset. Varmistaaksemme tämän pidimme yhteisiä kokouksia ja koulutustilaisuuksia sekä kasvotusten että internetin välityksellä Vaasassa ja Uumajassa.